Minäkö herkkä?

En osaa sanoa, olenko kenties jollakin tasolla vähän herkkä, kun vieraille ihmisille tapahtuneet kauheudet saavat mutkin näin sekaisin. Eilen vollotin töissä aivan tuhatta ja sataa kuunnellessani radiosta kello kuuden tiedotustilaisuutta ampumavälikohtauksesta. Voi ihmisparkaa, ja ihmisparkoja.

Ehkä mulla ei asiat olekaan suhteellisesti ajateltuna niin huonosti. Vaikka satutankin jatkuvalla syötöllä itseäni, ja ehkä satunnaisesti myös muita, niin sentään en sen syvemmin. Kuolema kyllä koskettaa mua aina, siis oli maa mikä tahansa. Ehkä se on syy siihen, miksen erityisemmin piittaa seurata maailmanmenoa mistään uutisista tai lehdestä. Pysähtyisin vain liian usein suremaan, ja keskittyisin asioihin, joihin kukaan ei oleta mun keskittyvän. No eniveis, olin kuitenkin oikein kiitollinen, ettei kukaan sattunut herkkää hetkeäni näkemään. En juuri itke julkisesti.

Kulunut viikko tässä on sujunut muuten "vahvoilla". On tuntunut tosi kaikkivoipalta, kuri pitää ja liikunta maistuu. Voi kun näin voisi jatkua. Tätä menoa saavuttaisin helposti kaikki elämäni tavoitteet toivomassani ajassa. Mutta toisaalta... Tätäkin päivää on vielä tuskastuttavan monta tuntia jäljellä, ja olen viime aikoina turvautunut turhan usein unipillereihin. En haluaisi tottua niihin liikaa, koska sitten tositositosi tarpeen tullen ne ovat mitä kallein ystävä.

Yours truly, Minä.