Pitihän se arvata

Ainahan se menee niin. Juuri kun pääsee hehkuttamaan, niin sitten vedetäänkin pyllylleen saman tien. Ehkä en enää koskaan kirjoita, että on sujunut hyvin. Silloin ehkä kaikki jatkuisi hyvänä. Onneksi en mitenkään älyttömän pahasti vetänyt eilen överiksi kumminkaan. Plus että aamulla kylppärin vaaka oli yllättävän suopea mua kohtaan.

Olen tässä kovasti leikitellyt ajatuksella ostaa uusi vaaka. Tuo vanhani on muutaman vuoden takainen joululahja äidiltä, ja se on siis sellanen mekaaninen viisarivaaka. Ei todellakaan tarkka, ja se on monesti tiukkoina aikoina ärsyttänyt pikkutarkkuuttani. Haluaisin sellasen nätin litteän digivaa'an, jossa näkisi edes sadan gramman tarkkuudella oman tilanteensa. Aina välillä olen uutta vaakaa himoinnut, mutta nyt intoni on jo isompi kuin millään aiemmalla kerralla.

En ole kyllä yleensäkään mitenkään kovin punnituksen orja ollut. Suurempi tyydytys mulle tulee löystyneistä vanhoista vaatteista, kuin painon putoamisesta. Vaikka tottakai pienempi lukumäärä puntarissakin on aina tietyn tasoinen voitto ja menestys. Mutta siis kuitenkin, nyt toivoisin uutta vaakaa, ihan jo senkin takia, että ehkä tarkemmalla vaa'alla saisin itseni tyytyväisemmäksi edistykseeni. Sen sijaan että aina viisari heilahtaisi suunnilleen samaan kuin eilenaamunakin, näkisin tarkemmin pienemmätkin muutokset. Toisaalta taas, olisiko siitä oikeastaan mitään hyötyä mihinkään suuntaan.

Kromipillerit loppuivat tänäaamuna. En ole vielä päättänyt ostanko niitä lisää. En osaa arvioida onko niistä mitään hyötyä. Luulisin ettei ole. Se pienikin mahdollinen hyöty on varmaan vaan plasebovaikutusta, eli voisin sen saavuttaa halvempaan hintaan vain itseäni psyykkaamalla makeanhimoa vastaan.

Oon aika paljon ihan viime päivinä lukenut erään bulimistin blogia, tosin jotain tosi vanhoja merkintöjä. On harmi, etten voi sietää oksentamista, muuten voisin joskus kokeilla heikkona hetkenä sitäkin. Olen joskus yrittänyt, mutten saanut kuin jonkun yhden suupalan ulos vaan. Ja senkin todella kovan yrityksen seurauksena. Onneksi tosin humaltuneena oksennan aika herkästi heti jos otan vähänkään jonkin tietyn mystisen rajan yli. Ja etenkin jos en paljoa ole ennen juomista syönyt. Viime viikonloppunakin meni juhliminen painonhallinnan kannalta hyvin, koska en paljoa päivällä syönyt kun säästin kaloreita juopotteluun, ja sitten juotuani kuitenkin oksensin suurimman osan turhista alkoholikaloreista alas viemäristä. Tänä viikonloppuna en aio juoda pisaaraakaan. En ehtisikään, koska on paljon hommia.

Menen tänään mummille. Ei huvittaisi kauhesti, kun ulkona on satanut koko päivän, mutta pakko se on kun on sovittu niin. Toisaalta ehkä saan vähän taskurahaa, jolla voisin vaikka ostaa sen uuden ihanan vaa'an.