Palsternakkaa.

En tiiä oonko koskaan ennen, ees pienenä missään isän tekemissä ruuissa syönyt palsternakkaa. Niin erikoisesti sen maku yllätti mut tänään. Kasvissosekeittoon, päivän pääruokalajiini, päätin sellasta tunkea vähän niinku vaihteen vuoks. Oletin muovikääreeseen kiedotun möhkylän muistuttavan jotain sellerin-artisokan-lantun tapasta risteytystä, mutta mitä helkkaria. Ihan kun ois jotain chilipiparjuuriwasabia mun keitossani! No onneksi sentään en sitä paljoa uskaltanu laittaa, kun oli niin vieras tuttavuus. :) Tän jälkeen ainakin muistan, että se on se palsternakka joka maistuu jokseenkin tältä.

Rakastan mun uutta vaakaa. Se on ollut mulle niin ihastuttavan suopea. Ja tänä aamuna uskalsin jopa antaa sen tallettaa painoni. Tuskin kuolen siihen, vaikka siippani sen näkisikin. Ja lisäksi se tuskin edes sitä näkee.

Ihanaa, saan olla yksin kotosalla loppuillan ja natustella sosekeittoa jos siltä tuntuu. Todennäköisesti tietysti ei tunnu. Tällä hetkellä kun on eka kuppi edessä suoraan hellalta, ja vaikka nälkä olikin, niin melkein voisin näihin muutamaan lusikalliseen jättää. Mut en kyllä jätä, täytyyhän sitä joskus syödäkin.

Sorruin sitten eilen takasin lääkettä ottamaan. Vähän tavallaan harmittaa, mutta toisaalta siitä kyllä tuli tosi hyvä ja rauhallinen olo, joka on jokseenkin tähän hetkeen asti jatkunut. Nyt ehkä alkaa vähän sätkyilyttämään taas. Mitä mä teen? Miksen tee koulutehtäviä? Miksi luen vaan näitä ainaisia keskustelupalstoja? Pitäskö lähteä kaupasta hakemaan vissyä? Jne, jne. Yritän kyllä tosissaan tänään lisää työskennelläkin, mutta ensin toki hieman rentoudun rankan päivän päätteeksi.

Oon alkanut ottaa muuten palelemisen taas jo ihan itsestäänselvyytenä. Rasvakerrokset hupenee, niin olo on jatkuvasti vilunen. Monesti nää kaikki ikävät nälkiintymisen fyysiset oireet on saanut mut "järkiini" tai siis syömään taas vähän enemmän ja enemmän ja enemmän, kunnes seuraava "repsahdus" tai siis häiriöisempi vaihe alkaa. Nyt otan kaiken ikävästi tai mukavasti, miten sen nyt ottaa, asiaankuuluvana. Puen vaan paljon päälle. Onneksi toistaseksi kaikki päänsäryt on pysyneet poissa.

Nojuu. Mitäs tässä nyt kummempaa. Vahva olo senkun jatkuu. Eikä tänäänkään ole juuri kovasti mikään ahdistanut. Mitä nyt "liika" syöminen. Vaikka samalla toisaalta aattelen että pitäisi ihan tietoisesti pitää "ahmimis"-päivä, että saisi hetkeksi aineenvaihdunnan kiihtymään. Eikös se niin menis?